happy new year 2012 ! :) (+vaihtariutta kuvaava teksti)

alkuhuomautus: tää teksti tulee oleen pitkä, mutta varsinkin tulevat vaihtarit: yrittäkää lukeen kappaleet: 5-11; jos haluutte vähän syvällisempää vaihtariudesta :p

Toivottavasti kaikilla oli kiva uudenvuoden aatto; mulla oli oikeen jees. Menin kaverille juhlistaan ja ilta venyikin jonnekin viiteen aamulla: syötiin, pelailtiin, jutskailtiin, trampoliineiltiin, jne. Siitä pari tuntia unta ja herätys.

Kaveri (ei paikanomistaja) oli herännyt muita aiemmin - tylsistynyt - löytänyt puutarhahanskat ja -sakset ja mennyt VÄHÄN puutarhailemaan: niittämään: yhen katukäytävän tehny puhtaaks rikkaruohoista! :D Ja tätä se tosiaan teki sen pari tuntia haha. Ja tän jälkeen se rupes tiskaamaan, pyyhkimään pyödät jne. Muut sanoikin et se voi tulla mielihyvin kyläileen kaikilla !

Täällä ei tosiaan saa ampua raketteja, niitä ei ees myydä missään, eli ei päästy ammuskeleen. Mikä oli vähän outoa... Nähtiin tosin kun kaupunki ampu niitä pikkasen. Ei kauaa, ja oltiin kaukana niin ei niin kovin hyvin nähty. Devissä ois ollu paremmat ilotulitukset: vissiin tonnin arvosta ammuskeli kaupunki siellä ja joku parituhatta ihmistä oli joen luona kattomassa! Sinne meni siis mun hostit, ja sano et se oli tosi upee. Ei varmaan Sydneyn tulituksia voittanut, siellä kuiteskin kun ammuskeltiin vissiin 7 tonnin arvosta. Mun hostsisko oli saanu hyvän paikan: rannalla, sillan toiselta puolelta, eli näki kuulemma tooosi hyvin!

Täytyy muuten sanoo, et uus vuosi tuntu enemmän uudelta vuodelta kuin joulu joululta! Eli mä todellakin tajuan, että on 2012 :D ja kuinka mulla on enää alle puolet jäljellä! Hui!

How do you know what is a dream if you never accomplished one? How do you know what is an adventure if you never took part in one? How do you know what is anguish if you never said goodbye to your family and friends with your eyes full of tears? How do you know what is being desperate, if you never arrived in a place alone and could not understand a word of what everyone else was saying? How do you know what is diversity if you never lived under the same roof with people from all over the world? How do you know what is tolerance, if you never had to get used to something different even if you didn’t like it? How do you know what is autonomy, if you never had the chance to decide something by yourself? How do you know what it means to grow up, if you never stopped being a child to start a new course? How do you know what is to be helpless, if you never wanted to hug someone and had a computer screen to prevent you from doing it? How do you know what is distance, if you never, looking at a map, said “I am so far away”? How do you know what is a language, if you never had to learn one to make friends? How do you know what is patriotism, if you never shouted “I love my country” holding a flag in your hands? How do you know what is the true reality, if you never had the chance to see a lot of them to make one? How do you know what is an opportunity, if you never caught one? How do you know what is pride, if you never experienced it for yourself at realizing how much you have accomplished? How do you know what is to seize the day, if you never saw the time running so fast? How do you know what is a friend, if the circumstances never showed you the true ones? How do you know what is a family, if you never had one that supported you unconditionally? How do you know what are borders, if you never crossed yours, to see what there was on the other side? How do you know what is imagination, if you never thought about the moment when you would go back home? How do you know the world, if you have never been an exchange student? I am proud to say that I am one.

Tossa on tollai teksti minkä löysin yhestä toisesta vaihtariblogista about pari kuukautta sitten. Kuvaa vaihtarin elämää aika täydellisesti! Eli yrittäkää lukee se läpi. Ymmärrän ettette kaikkea ymmärrä (en mäkään), mut saatte kuiteski pääpointit esille. Laitoin tän fb:een joskus silloin kun löysin, eli osa on varmaan lukenut tän sieltäkin.

Muuten sen haluun sanoa tuleville vaihtareille, että yrittäkää pysyä yhteyksissä samaan aikaan lähtevien, saman järjestön, samaan maahan tulevien ja suomalaisten vaihtareitten kanssa: niistä tulee teille oikeesti yllättävn helposti tärkeitä tukia. Niinkun esim. mä pysyttelin Riinan kanssa yhteyksissä tekstiviestein, puheluin yms, Rosan kaa samoin (oi meiän fb-inbox romaanit :D) ja vaikka kumpaakaan en tosiaan täällä ole nähnyt paria kertaa useemmin, niin silti ne on toosi rakkaita ja tärkeitä ja turvia yms. Muut vaihtarit vaan tajuu sua niin helposti ja varsinkin kun ton aikaeron takia en usein jaksa Suomeen päin heti avunpyyntö-viestii pistää kun sitä yleensä joutuu oottaan sen 24h kun täällä apua voi saada suunnilleen heti! Ja, siis, paikallistenkin kanssa kannattaa ja pitää ystävystyä, tarkoitan vain: että ne ei pakolla ymmärrä sua niin hyvin kuin samanmaalaiset: niillä on omanlaisensa kulttuuri ja suhtaumiset asioihin. Ja silloin ne suomalaiset saattaa auttaa helpoiten. Huh kuin sekavaa tekstiä!

Mut tosiaan, jos löydätte jonkun paikallisen, jonka seurassa voitte olla 100% ittenne, pitäkää siitä kiinni!

Mun vaihtarikaveri jako nää mulle yks päivä; jotenkin niin osuvia ja tälläsiä niin pakko jakaa!

Välillä on niitä hetkiä kun koko maailma kaatuu päälle ja sun pitää kannatella sitä ihan yksin, mutta jotenkin vaikka se tuntuu hirveeltä, niin se vahvistaa niin törkeesti -- Ehkä se yksin oleminen tietyllä tavalla vahvistaa ihmista hehkisesti niin paljon. Ja loppujen lopuks sitä on niin vahva henkisesti, että voi ryhtyä purkaan asioita ja luottaa ihmisiin tosi lyhyessäkin ajassa.

Vaikka sitä kasvua ei heti huomais vaihtarina ollessa, niin kyllä sitä kasvaa. Asioihin suhtautuminen muuttuu ja sietokyky kasvaa, mm. Mutta, siis ei hätää; mulla ei oo mitään kriisikautta täällä. :D Kuhan kaverin kaa juteltiin syvällisiä yms. :) Ja mun mielestä on hyvä, että tulevat vaihtarit tietää mitä odottaa, ainakin suurinpiirtein! Ainiin, siihen tulokseen tultiin kaverin kaa, että tullaan täältä kotiin ihan äärettömän vahvoina! Mikään pieni asia ei saa murtumaan! :-)

Seuraavat kuvat on otettu mun uudella rakkaalla (canon 1100d ah!), vanhemmat oli ihania ja anto mun ostaa sen kun se mun pokkari tosiaan....rupes temppuileen. :p Ja sain ton viel suht hyvällä hinnallaki ja tavallaan vähänniikö toisen objektiivin kaupan päällä jeij!

Ja siis kuvat on Turners beachiltä ja matkalta sinne; kävin pyöräilemässä sinne (joku 6-7km matka meiltä sinne) ja siel oli tajuttomasti kalastelijoita! Hostiskä sano, et sitkun lohet tulee niin mekin mennää kalasteleen sinnepäi. :D Ja noi ruokakuvat on mun tekemästä jauhelihapiirakasta, jonka tein päivälliselle! Onnistu hyvin, kun hostäiskäkin pyys reseptin itelleen. Vuhuu!

Näitä hetkiä on kun tekstiä syntyy ja syntyy, ja tänään oli sellanen päivä. :-) 

CIAO!